Kirjeitä yleisöltä

Kirjepalstalla julkaistaan yleisön lähettämää palautetta.

9. 9. 2004

Onnekkaat kyttääjät

Tämähän on aivan loistavan hyvä juttu! Kaikkihan eivät asu kerrostaloissa, tai heillä ei ole kränää naapurin kanssa. Näin on helpompi ymmärtää, että miten hyvin asiat voivat ollakin ja sitä kautta arvostaa onnekkuuttaan.

- K. K., Muurame

- Toimisto

Vanhat kyttääjät väistykööt

Kiitos tästä loistavasti sivustosta!

Olen muutama vuosi sitten muuttanut maineikkaalla paikalla sijaitsevaan kerrostaloon, jossa ilokseni havaitsin kyttäyksen toimivan mitä mainiommin. Aiemmin nimittäin asuin omakotitaloalueella, missä naapurissamme asui sangen pätevä kyttääjä joka oli korvaamaton mm. muistuttamaan mitä olemme tehneet nukkuessamme. Valitettavasti tällaista onnea ei kestä kauan, ja menetimme naapurimme. Vuosikaudet jouduin kestämään kyttäämätöntä elämää, joka onneksi nyt on korjaantunut.

Kuulun itse ns. "riskiryhmään", olen nuori opiskelija ja käyn kaiken lisäksi ulkona klo 20 jälkeen. Olenkin ilokseni havainnut taloyhtiömme kyttääjät tehokkaiksi ja vastuuntuntoisiksi, joskin hieman peloikkaiksi ammattilaisiksi (he eivät uskalla valittaa "korkeammalle taholle" mm. yöllisistä vessakäynneistä koska tietävät asemani kaupungissa – voisin tehdä heidän elämänsä vaikeaksi). Ongelma onkin se, että kuluneena vuonna olen huomannut tilanteen kääntyneen huonompaan suuntaan. Ennen riitti pelkkä käytävällä käyty keskustelu mulkaisujen ja heippalappujen aiheeksi, mutta nykyisin voin jo illanvieton jälkeen kontata portaat toisen kerroksen (omistus)asuntooni saamatta kuulla muuta kuin korkeintaan tuhinaa.

Epäilykseni kohdistuvat seinänaapuriini, iäkkääseen leidiin joka on tunnollisesti kantanut vastuun mm. talon kyttäyksen koordinoinnista ja varsinkin vahtimisestani. Hän on viime aikoina ilmeisestikin alkanu rapautua, eli kuulo ja näkö huonontua ja liikunta heikentyä, eikä hän ole voinut enää hoitaa virkaansa toivotulla tavalla. Hän on kuitenkin niin korkeassa asemassa niin taloyhtiön hallituksessa kuin kyttäysasteikollakin, ettei kukaan muu ole rohjennut ottaa hänen paikkaansa. Olen huomannut myös muissa ennen niin mallikkaasti toimensa hoitaneissa eläkeläisissä vastaavia merkkejä, ja se saa minut huolestumaan. Jos kyttäystoiminta lakkaa, voivat asukkaat suorastaan villiintyä, mikä johtaisi mm. aamu-unieni häirintään ja yleiseen levottomuuteen.

Miten saisin otteensa menettäneet kyttääjät siirtymään sivuun ja luovuttamaan niin asemansa kuin asuntonsa nuoremmille ja tehokkaammille kyttääjille? Olen harkinnut mm. todisteiden väärentämistä vanhainkotiin joutumisen toivossa, mutta voinko vedota esim. hallitukseen jotta he huolehtisvat "tuoreen veren" saamisesta taloomme?

- M. M., Kajaani

- Toimisto

Getho-alueet

Meillä yksi ainoa perhe hallitsee koko taluyhtiötä ja juuri he, joilta ei saa pienintäkään rauhaa, ilman, että kutsuu poliisit paikalle. Koti on tarkoitettu oleskelua ja nukkumista varten.mutta jos naapurina on melskaava perhe, jotka eivät välitä muista, hankkiudut nopeasti eroon heistä ja maksat siitä suuren summan.

Kummallista, että nämä suurintä häiriötä tuottavat, ovat myös usein sosiaalipummeja. Heidän lapsensa saavat kirkua ja tehdä pahojaan, kun vanhemmat eivät kännipäissään pysty heitä kieltämään.

Perustetaan sellainen alue Suomeenkin, missä kaikki voivat naapurin puuttumatta asiaan, tehdä ihan mitä lystäävät. Siellä voitaisi heittää vaikka roskat suoraan ulos ikkunasta ja lasten katukieltä ei ymmärtäisi kukaan. Sinnehän nyt eniten syntyykin niitä lapsia. Gethoon.

- P. P.

- Toimisto

Terveiset tuoreelta kyttääjältä

Olen kyttääjänä aivan vasta-alkaja. Tämä johtuu siitä, että vasta nyt, jäätyäni rakennusinsinöörin toimesta varhaiseläkkeelle on löytynyt aikaa kyttämiselle. Silti saatoin ilokseni huomata, että arvovaltalaskurinne mukaan olen oikein "vanhempi asuntoeversti"! Mahtaisikohan ne olla ne ampuma-aseet, joita minulla on läjäpäin, kun nosti pisteitäni...

Joka tapauksessa on ollut ihanaa huomata miten antoisaa ja hyödyllistä aikaa voi tämä eläkkeelläkin olo olla. Hieman oli aluksi orpo olo, sitten löytyi kyttääminen. Talostamme tämä muista huolehtiminen puuttuikin ennen tyystin. Varsinkin nyt kun olen saanut kaveriksi C-rapun Heikin on kyttääminen mukavaa. Hieman piti Heikin pomolle kyllä valehdella mutta saihan se Heikki lopulta kenkää firmasta, ja minä kyttäyskaverin. Tässä sitä nyt onnellisina kytätään täyspäiväisesti ja mikä voisikaan olla parempaa.

Ihan vain noin havainnollisena esimerkkinä yksi merkonomi-opiskelija tuppasi tulla yöllä humalassa kotiin. Laitettiin sitten noottia postiluukusta. Nykyisin se on aina jonkun kaverin luona yötä jos on rillutellut. Eihän sekään tosin käy, että asunto on tyhjillään öisin – paloturvallisuuden takia. Aiommekin hankkia joko hänelle ulkonaliikkumiskiellon kello 22.00–06.30 tai itsellemme asunnon avaimet jotta voimme hänen ollessa poissa tarkistaa että asunnossa on kaikki hyvin. Tämä nyt oli vain yksi tälläinen havainnollinen esimerkki.

Hyviä kyttäyksiä kaikille! Muistakaa katsoa, että pyörät tulee talven alta kellareihin... minä ja Heikkikin muistamme! - K. M., Vantaa

- Toimisto

Hankkikaa harrastus

No eihän v***u! Tehän ootte ihan sairasta porukkaa. Te tosiaankin elätte "muiden elämää", joten lopettakaa se kyttäys ja hankkikaa vaikka harrastus..

- Nimetön

- Toimisto

Eroon vuokralaisten pyöristä

Taloyhtiömme pihaan asennettiin isännöitsijän toimesta kesän aikana uudet standardien mukaiset pyörätelineet, joissa on kullakin paikalla integroitu kettinki omistusasujien polkupyörien varastamisten ehkäisemiseksi. Nyt olemme kuitenkin havainneet, että myös vuokralaiset käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ilmaiseksi luulemaansa palvelua, jokahan toki ei koske muita kuin nimenomaan osakkeenomistajia. Aikaisemmassa telineessä oli vain yksi paikka kutakin omistusasujaa kohden, joten vuokralaisten aiheuttama pyöräongelma pystyttiin helposti pitämään kurissa pienillä täsmennetyillä toimenpiteillä. Nyt paikkoja on kuitenkin osoittautunut olevan omistusasujien määrään suhteutettuna ylimäärin ja vuokralaiset ovat näin ollen tarttuneet hanakasti odottamaansa tilaisuuteen säilyttää poljintaan taloyhtiön tontilla.

Kysyisinkin siis, mitä keinoa pitäisitte parhaana saattaa piha-alue jälleen vuokralaisten polkupyöristä vapaaksi vyöhykkeeksi? Otammeko käyttöön vanhan "leka ja rautasaha" -metodin, jonka mukaisesti irrotamme pyörät kettingeistä, taomme vanteet mutkalle ja heitämme pyörät kaupunginojaan? Aiheutuneet kulut peritään tietenkin vuokralaiselta. Vai pidättekö kenties parempana ratkaisuna myydä pyöräpaikkoja samaan tapaan kuin autopaikkoja tai saunavuoroja? Hallituksen jäsenillehän ne ovat ilmaisia (puheenjohtaja saa meillä jopa pienen korvauksen omasta autopaikastaan), muilta omistusasujilta otetaan standardikorvaus ja vuokralaisilta ns. korotettu pysäköintimaksu, joka perustuu minuuttihinnoitteluun lisättynä taloyhtiön hallituksen hyväksymällä kulukorvauksella. Ikkunasta huutelua olemme jo koettaneet ja joihinkin yksilöihin sen teho on riittävä. Sitkeimmät asentavat kulkupelinsä telineeseen huudoista huolimatta ja juuri tähän häikäilemättömimpään ainekseen tehoavan menetelmän haluaisimme nyt ottaa käyttöön. Mikäli on olemassa jokin normisto taikka muu järjestön sisäinen toimintamalli, kuulisimme mielellämme siitä tai muista mahdollisesti käytössä olevista keinoista. Kiitos.

- H. J. Oulu

Varokaa kuitenkin, etteivät vuokralaiset ala säilyttää kulkuneuvoja sisällä huoneistoissa, sillä silloinhan naapurien on mahdotonta pitää niitä silmällä.

- Toimisto

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita, voit lähettää meille myös omasi.