Kiroiluopas

Siivo kielenkäyttö on naapurisovun kulmakivi, mutta kyttääjän kannattaa oppia tarvittaessa kiroilemaankin. Tässä joitakin sääntöjä siitä, milloin voimasanat ovat paikallaan ja miksi.

Kiroilun paheksuttavuus normaalitilanteissa

Kiroilu ja kovaääninen puhe merkitsevät asumiskulttuurin rappiota. Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry varjelee maatamme muuttumasta kuuman etelän slummiksi, jossa epäsiistejä alkuasukkaita maleksii hökkelien edustalla rumien sanojen, naurunremakan ja mandoliinien pauhatessa aamusta iltaan.

Turha äänen korottaminen kaupunkialueella muistuttaa myös parkuvien lasten ja ulvovien koirien ääniä, jotka eivät kerrostaloasumiseen kuulu.

Nuhtelun korostaminen

Ammattitaitoinen kyttääjä voi kuitenkin joskus tarvita vahvaa kielenkäyttöä. Kiroilun voimaa epäkohtien korostamisessa ei pidä väheksyä. Esimerkiksi reipas "saatana" nimettömässä haukkumakirjeessa auttaa viestin saajaa hahmottamaan, että kyse on vakavasta asiasta (tuuletusparvekkeen oven unohtaminen auki jne).

Maassa maan tavalla

Kun joudut neuvomaan naapuria taloyhtiön sääntöjen noudattamisessa, viesti menee helpommin perille, mikäli osaat käyttää hänelle tuttua äänensävyä ja sanastoa. Asiantuntijat kutsuvat tätä metodia samauttamiseksi (engl. pacing).

Nuorisolle on esimerkiksi puhuttava nuorison kieltä. Yläasteikäiset keskustelevat keskenään lähes pelkkiä voimasanoja käyttämällä ja arvostavat kiroilevaa keskustelukumppania. Liian siivo kielenkäyttö kuulostaa 13-15-vuotiaasta niin vieraalta, että luottamusta ei pääse syntymään.

Myöskään päihtyneet rappukäytävässä kolistelijat eivät välttämättä ymmärrä puhetta lainkaan, ellei sitä höystetä tutuilla kirouksilla. Juopuneen huomio täytyy lisäksi herättää huutamalla nuhteet riittävän kovaa. Sama koskee muitakin eri tavoin rajoittuneita naapureita, kuten ulkomaalaisia, invalideja, lapsia, hidasjärkisiä ja raskaana olevia. Näiden ihmisryhmien moittiminen vaatii siis kovaa ääntä ja varmuuden vuoksi hieman kiroilua.

Solvaaminen säilyttää arvovallan
Yksi tärkeä käyttötarkoitus voimakkaalle sanastolle on sen tarpeellisen etäisyyden säilyttäminen, jonka tulee vallita kyttääjän ja nuhteiden saajan välillä. Liiallinen tuttavallisuus voi tehdä naapurin välinpitämättömäksi. Siksi on hyvä välttää puhuttelemasta kohdetta nimeltä edes silloin, kun toruminen tapahtuu kahden kesken.
Paras ratkaisu on usein naapurin solvaaminen rumia sanoja käyttämällä. Jos vaikkapa talossa asuva nuori neiti jättää polkupyöränsä miten sattuu, kannattaa saarna aloittaa pienellä huorittelulla. Samalla on kuitenkin tehtävä selväksi, että mitään sopimatonta kielenkäyttöä häirikön itsensä taholta ei suvaita.

Hyviä lähteitä voimasanojen oppimiseen:

Jännityselokuvat
Ostoskeskusten nuorisoalueet
Puistot, joissa asuu alkoholisteja
Charles Bukowskin runot