Lemmikit eivät kuulu kaupunkiin

Ulf Säätömaa on erittäin eläinrakas kyttääjä. Hän on keskittynyt pitämään huolta talon asukkaiden lemmikeistä ja myös lähiseudulla liikkuvista koirista.

Raumalainen Ulf Säätömaa on ansainnut Kuukauden kyttääjän arvonimen hoidettuaan 24. 2. alakerran naapurinsa kultaisen noutajan eläinsuojeluviranomaisten huostaan. Viranomaiset saatiin paikalle helposti, ei tarvittu kuin nimetön ilmoitus siitä, että eläinparka oli virunut asunnossa yksinään jo kolmatta päivää.

Koiran isäntäväki ei ollut käytännössä poissa aivan näin pitkään. He kävivät kyllä sukulaisten luona edellisenä päivänä, mutta koira oli silloin mukana. Heitteillejätettynä eläin ehti olla kuitenkin lähes kaksi tuntia pariskunnan käydessä ostoksilla - ja se aika riitti onneksi eläinsuojeluviranomaisten käyntiin.

Valkoiset valheet estävät eläinrääkkäyksen

Koiran omistajat epäilivät väitettä, että eläin olisi haukkunut hätääntyneesti heidän poissaollessaan, mutta äänen oli kuullut useampi naapuri. "Ensin oli kyllä huolestuttavan hiljaista", kertoo Säätömaa, "joten kävin vähän kolistelemassa postiluukkua ja soittamassa ovikelloa. Siitä se sydäntäsärkevä haukkuminen alkoi."

Viranomaisille tehdyssä ilmoituksessa tarvittiin pientä liioittelua, koska lemmikki oli saatava turvaan omistajiltaan. Näillä oli Säätömaan mielestä tapana laiminlyödä eläimen huolenpitoa niin törkeästi, että sen hyvinvointi ja taloyhtiön omaisuus vaarantuivat: esimerkiksi tammikuussa hissin viidennen kerroksen nappi oli särkynyt. "Ja tässä talossa asuu vain yksi koira, joka on niin iso että ylettyy siihen nappiin", vakuuttaa Säätömaa.

Lemmikkejä ei tarvitse kieltää

Monissa taloissa lemmikkieläimet on kokonaan kielletty, koska ne aiheuttavat siivouskuluja, purevat kyttääjiä eivätkä näy kunnolla ylimpiin kerroksiin saakka. Ulf Säätömaan mielestä eläinten pito kannattaa kuitenkin sallia. Niiden kyttääminen on hyvin antoisaa, ja helpompaa kuin esimerkiksi työskentely lapsiperheongelmien kanssa. "Sosiaaliviranomaisille voi kyllä yhtä kätevästi tehdä nimettömiä ilmiantoja heitteillejätetyistä lapsista, mutta se ei johda yhtä tehokkaisiin tuloksiin. Aggressiivisia lapsiahan ei voi laillisesti lopettaa", vitsailee Kuukauden kyttääjä.

Säätömaa on allergiansa takia kuitenkin päättänyt kieltää talon asukkailta liian isot koirat. Nehän eivät kuulu kaupunkialueelle muutoin kuin sotilas- ja pelastustehtävissä. "Onneksi pikku Terristä ei ikinä irtoa karvaa", hän huomauttaa, ja taputtaa omaa kauniisti trimmattua bichon friséetään.

Ulf Säätömaan päiväohjelma on varsin tiukka. Desibelimittari kädessä ja Terri kainalossa hän partioi rappukäytävässä mittaamassa eläinääniä ovien takaa, ja iltapäivät kuluvat kadunpuoleisen ikkunan ääressä. Säätömaa pitää ikkunaa valmiiksi raollaan, jotta hän ehtii riuhtaista sen tarvittaessa auki ja huutaa määräyksiä sivullisille, jotka röyhkeästi taluttavat koiraa talon vieressä olevalla jalkakäytävällä.

Kissanhiekka tukkii viemärit

Vaikka koirien kyttäämisessä riittääkin eniten tekemistä, Säätömaa valvoo mielellään myös talon muita eläimiä. Esimerkiksi marsut ja hiiret tarvitsevat juomavettä ja säännöllistä pesemistä, mikä tuntuu karvaasti taloyhtiön vedenkulutuksessa. Kissat kiipeilevät hankaliin paikkoihin, joutuvat ansaan ja naukuvat raastavasti, ja kissanhiekka tukkii viemärit.

Kaikkein pahimipia ovat kuitenkin kilpikonnat ja muut muotilemmikit, jotka tuovat eksoottisia tauteja Suomeen. Säätömaa vakuuttaa, että niidenkin kyttääminen on vaivatonta: kun joku talon asukas sairastuu, ei tarvitse ikinä kauan miettiä, kuka siitä saa syyt niskoilleen. "Sitä paitsi kilpikonnasta lähtee yllättävän kovia ääniä", hän lisää.

Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry onnittelee Kuukauden kyttääjää. Eläinkyttääjä Ulf Säätömaa kertoo sijoittavansa nimitykseen kuuluvan stipendin (150 euroa = n. 895 mk) Minigrip-pusseihin, joihin hän arkistoi naapurien eläinten jätöksiä ja karvoja todistusaineistoksi.