Huonosti kuuluva meteli

Kerrostaloissa äänten tarkkailu tuottaa usein haasteita. Joidenkin vanhempien kyttääjien kuulo alkaa jo heiketä, toiset taas saattavat nuorestakin iästä huolimatta olla tuomittuja asumaan paksuseinäisessä huoneistossa.

Pahimmassa tapauksessa häiriköt saattavat metelöidä niin kaukana tai niin vaimeasti, että häiriöääniä on todella vaikea kuulla.

Huonon kuuluvuuden ei kuitenkaan tarvitse olla este hyville häätöprosenteille. Tässä joitakin vihjeitä kyttääjille, jotka kamppailevat heikosti kuuluvien hälyäänien kanssa.

Varusteet

Aloittelijan peruskeino on tietysti äänten vahvistaminen. Tähän tarkoitukseen löytyy apuvälineitä laidasta laitaan: Lasi seinää vasten, stetoskooppi, äänenvahvistimet ja mittauslaitteet (unohtamatta tietenkään työkaluja, joilla seinää tai kattoa voi muokata ääntä paremmin läpäiseväksi).

Kyttäysverkosto

Kyttäys helpottuu aina moninkertaisesti, kun työtaakan voi jakaa luotettavien harrasteveljien ja -siskojen kanssa. Jos esimerkiksi itse asuu ylimmässä kerroksessa, eikä ääniä tunnu kuuluvan, voi alempana asuvalta kyttäystiimin jäseneltä tiedustella, aiheuttaako hänen seinänaapurinsa yläkertaan saakka kuuluvaa meteliä.

Kyttäysverkosto voi ulottua pitkälle talon rajojen ulkopuolellekin, jolloin on mahdollista saada välillisiä kuulohavaintoja jopa useiden satojen kilometrien päässä lomailevista naapureista, jotka häiritsevät juhlinnallaan.

Äänten vahvistaminen

Taitava kyttääjä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa naapurin äänten voimakkuuteen. Isäntäväen poissaollessa lemmikkejä voi yrittää saada ääntelemään esimerkiksi murisemalla postiluukkuun, ja pienten juorujen kertominen saa helposti aikaan kovaäänisiä riitoja pariskuntien kesken.

Näköhavainnot ja todisteet

Tärkein keino äänten havaitsemisessa on päättelykyky. Tietenkään ääniä ei tarvitse korvin havaita: sokeakin ymmärtää, että vesiputous aiheuttaa kohinaa. Samoin tietää jo aloittelevakin kyttääjä, että vääriin vaatteisiin ja väärän merkkisellä autolla ajavat naapurit aiheuttavat iltaisin melua, vaikka äänet eivät jostain syystä aina kuuluisikaan seinien läpi.

On myös monia merkkejä, joista näkyy välittömästi, että naapuri on parhaillaan metelöimässä: ikkunasta voi kajastaa yöllä valoa, jolloin kyseessä on äänekäs juhla (nuoret naapurit) tai koliikkivauva (perheelliset naapurit). Tämäkään johtopäätös ei edellytä kuulohavaintoja.

Television katsominen liian kovalla äänenvoimakkuudella paljastuu usein ikkunan kautta, kun sinertävä valonkajo ilmaisee laitteen olevan päällä. Myös suljetut verhot ovat tavallisesti merkki siitä, että naapuri yrittää peitellä metelöintiään.

Näköhavaintokin riittää syyksi isännöitsijälle soittamiseen ja melusta valittamiseen - eihän viranomaisella ole oikeutta edellyttää, että vain hyväkuuloisimmat saisivat valittaa häiritsevistä äänistä.